Tää voiko olla totta?

Sanotaan Suomen lainanneen oikeata rahaa Kreikalle noin 700 milj. €. Se on lainaa, Kreikka maksaa rahan korkoineen takaisin. Entäpä jos maa ei pystykään maksamaan? Tuolloin  Suomen valtio menettää  tuon 700 miljoonaa, joka on yhtä paljon kuin  jos valtiovalta korottaisi Suomessa liikevaihtoveroa yhdellä prosentilla!

Entä sitten muut EU maat? On sanottu Portugalin valtion tarvitsevan noin 80 miljardia € EU-mailta. Summa on melkein puolet  ( noin 42 % ) niistä kustannuksista, jotka Japanin historian suurimman  maanjäristyksen tuhojen korjaamiseen on arvioitu kuluvan. ( Arvioiden mukaan tuhojen korjaamiseen kuluisi 190 miljardia € )

Kuka sitten sitten kulut  täällä Suomessa maksaisi? Valtaa pitävät katsovat valtion (vero)tulojen kasvavan parhaiten liikevaihtoveroa korottamalla. Tuloverotuksen progressioon ei haluta puuttua. Liikevaihtovero on tasavero. Maitolitrasta maksaa työtön yhtä paljon liikevaihtoveroa kuin  huippujohtajakin.

Eri asia on, että maitolitran hinta nakertaa pienituloisen  reilun tuhannen  euron palkasta suhteellisesti suuremman osuuden kuin kymmenen tuhatta euroa  ansaitsevalta. Tasan ei käy nämä taloustalkoot, jos valtion tulojen lisäys  syntyy  liikevaihto- ja energiaveroja korottamalla.

Jos velka jää maksamatta, lainanantaja saa kärsiä sen nahoissaan. Kun EU-valtiolta loppuvat rahat ja laina jää maksamatta, ei  luotottajia, siis pankkeja voi asettaa maksumiehiksi. Sanotaan vaarana olevan, että EU- valtioilta katkeavat lainarahavirrat.

Holposti  laskeskelee --- kannattaa lainata EU-valtioille rahaa --- ei ole väliä, vaikka vakuuksia ei olisikaan, rahoittajat saavat rahansa, maksavathan EU-maat lainat yhdessä pois!
Mitä tästä pitäisi ajatella?

Kaksi elokuvaa ihmisten lapsuudesta

Tapaninpäivänä 26.12.2010
       Jouluna on aikaa kaikkeen mukavaan. Voi katsella  televisiota ja kuunnella musiikkia yömyöhään.
Televisiossa on  mielenkiintoisia elokuvia, kuten eilen joulupäivänä. KAKSI  elokuvaa tuli samaan aikaan, joten toisesta oli pakko luopua.
Ruotsalainen Ingmar Bergmanin  elokuva "Fanny ja Alexander" herkutteli kirjailijan lapsuudenmuistoilla  joulunvietosta 1900 luvun alkupuolen Uppsalassa. Jouluaattoilta ja -yö kommelluksineen, suhteineen ja suruineen paljasti vaikuttavasti tuon ajan hyvinvoivien dekadenssin ja ihmiselämän lihallisuuden.
       Kesken edellisen elokuvan oli pakko kääntää kanavaa ja vaihtaa Kalle päätalon "Nuoruuden savotat" kuvaukseen. Filmi  huusi nälkämaan virttä; puutetta ja kurjuutta, kerjuuta ja hulluutta. Viinan kirot vain puuttuivat. Liikuttavinta oli ymmärtää päähenkilön muistelevan omaa lapsuuttaan. Pistikö kirjailija väliin omiaan, jotta sai kuvauksesta vaikuttavamman, missä määrin tuo kaikki on tosiaan voinut olla totta?
     Liikutuin elokuvasta. Tuli kiitollinen mieli hyvinvointivaltiosta. Syystäkin: Olen itse saanut elämässäni ponnistella eteenpäin siitä saakka, kun ainoa huoltajani, oma äitini, kuoli viikkoa ennen kuin aloitin lukion viimeisen luokan elokuussa 1975.
    Katson nyt televiosta ja  minulla on ruokaa syötäväksi.
    Se, että sonkajärveläinen yksinäinen ja orpo maalaispoika suoritti lukion, meni yliopistoon ja töihin, on ollut sosiaalisesti kehittyneen hyvinvointivaltion ansiota.
    Minulle ei olisi ollut mahdollisuutta hyvään tulevaisuuteen syntyperäni perusteella. Kaiken tämän sain, koska hyvinvointi Suomessa vähemmän varakaillakin on ollut mahdollisuus edetä elämässään.
      Nyt hyvinvointivaltiota ollaan kuristamassa raa´an "kvartaalitalouden" ihanteiden ja voiton maksimoinnin vuoksi. Se tekee surulliseksi.
    Luulen, että ajattelutapa, kukin maksakoon, saman ja käyvän hinnan käyttämistään palveuista, varallisuudestaan riippumatta, ei ole  tulevien sukupolvien ja tavallisten suomalaisten  eduksi.

The Fantom of the Opera

Syyslomalta  palattaessa 17-10-2010

Kävin Lontoossa syyslomalla. Käytin aikani  monipuolisesti hyväkseni, ostokset ja teatteria kahtena iltana.
Erityisesti minua "kolautti" Oopperan kummitus, The Phantom of the Opera. Esitys oli ulkoisesti upea lavasteineen, katosta putoavine kristallikruunuineen, pukuineen, valoineen ja  teatterin erikoistehosteineen. Vanhahtavasta ympäristöstään huolimatta (kirjoitettu 1911) se on tänäänkin  puhutteleva.

Kun mietin , mistä  nuo "kummituksen" pahat teot lähtivät, en päässyt ajatuksesta, että katkeruudesta ja hyväksymisen kaipuusta. Katkeruuden  aiheutti  ajan ihmisten brutaali suhtautuminen erilaiseen, "kummitustahan"  oli pidetty esillä häkissä ruumiinvammansa vuoksi. Sirkusnähtävyytenä, jota ihmiset tulivat katsomaan. Näyttelyesine  pakeni ja tappoi vartijansa, paha josta seurasi uutta pahaa.

Sama erilaisuuden pelko suorastaan hyppää esiin  nykypäivän  suomalaisessa yhteiskunnassa.  Suvaitsemattomat  ovat valmiita osoittamaan (heille) sopivia syrjittäviä, aina oman etunsa mukaan.
Tässä näkyy, että aika ei syö mestariteosta, vaan sen henki ja puhutteluvuus säilyvät ajankohtaisina, vaikka aikakaudet muuttuvat, kenties ikuisesti...

Syysvärit

Sunnuntaina 3- lokakuuta 2010

Syksy  näkyy kaikkialla puissa ja pensaissa. Kuiva aika ja välissä kirpeät pakkasyöt ovat ajaneet komeat punaisen, oranssin ja keltaisen, jopa ruskean sävyt esiin.
Vaahterat ja kanukat ovat omassa puulajipuistossani tänä vuonna ihan kaunista katseltavaa.
Tässä muutama esimerkki:

Euroopan sorvarinpensas (Euonymus europaes)

                                                    Callicarpa japonica

                                            Rusotuomi (Prunus virginiana "Schubert")

                                                 Suomenpihlaja (Sorbus hybrida)

                                                   Tulppaanipuu (Liriodendron)

                                                    Pallesorvarinpensas (Euonymus alatus)

Kesäkissa?

Sunnuntaina 12.9.2010
Tänään tein ahkeraan puutarhatöitä. Istutin kaikkiaan  nelisenkymmentä puuvartisen alkua omaan arboretumiini. Ilma oli suosiollinen, tihkusadetta ja lämmintä syyssäätä.
Fraxinus pensylvanican  kasvupaikalle mennessäni näin maassa eläimen raadon. Kuollut nuori kissa, mitenkä se oli tänne joutunut? Lähimpiin kesämökkeihin on joltisenkin matkaa. Nälkäänkö se oli kuollut? Kysymykset kävivät mielessäni.

Lieneekö ollut kesäkissä, kotoaan karannut ja eksynyt. Ei kai  jätetty heitteille, pääsi pihaani ja ei jaksanut enää? Vastausta en koskaan saa tietää.
Kaivoin Fraxinuksen istutuskuopan  isommaksi  ja hautasin eläimen.

Niin kauan kuin punasaarni (F. pensylvanica ) tuossa kasvaa, muistuttaa se minua siitä, että lemmikeistä on pidettävä hyvää huolta. Niitä saa päästää hortoilemaan oman onnensa nojaan.

 4.- 10. lokakuuta vietetään eläinten viikkoa. Eläinten suojeluspyhimys Franciscus Assisilainen on kirjoittanut:     
                              Herra tee minusta rauhasi välikappale
                              että sinne, missä on vihaa, kylväsin rakkautta
                              missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta
                              missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä
                              missä erehdystä, viittaisin totuuteen
                              missä epäilystä, auttaisin uskoon
                              missä epätoivoa, kantaisin toivoa
                              missä pimeyttä, kantaisin Sinun valoasi
                              missä alakuloisuutta, virittäisin ilon
  niin että , oi Mestari, en yrittäisi niin etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia
  pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää muita
  vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia...
                                                               Siinä on elämänohjetta itsekullekin !

Syksyn satoa:

Kasvimaalta keräsin viikonloppuna satoa. Zucchini kasvoi tänä kesänä vauhdilla, siitä on riittänyt vaikka muille jakaa. Olen kasvattanut ensi kertaa tätä miedonmakuista vihannesta.
Resepti ala Timo:
Ota purkki herkkkusieniä ja lämmitä paistinpannulla pienessä määrässä omaa lientään, kunnes ne alkavat ruskistua. Lisää tämän jälkeen paloiteltu zucchini.  Jatka paistamista, kunnes zucchini on vähän ruskistunut. Lisää yrttisuolaa hitusen.
Voit käyttää myös herkkutatteja, mikäli niitä löytyy. Käy lisukkeeksi sekä kala- että liharuoan kanssa.
Bon appetit !

Oman kasvimaan satoa. Zucchinia, kurpitsaa, ruusupapuja, kyssäkaalia ja naurista.

Ihana kesä !

På landet den 15.8.2010:

Sommaren är kort

hösten kommer snart

Men nu är den här, sista dan

solen skiner

kanske bara idag.....

Så har jag haft

 många dopp i det blå

legat på bryggan

solat min kropp..

inte ett moln

bara häftiga oväder

och sömnlösa nätter...

sagoliga dagar seglar förbi

Ny är det dags att

doppa trädgårdsmyllan från tårna

och kamma mitt hår

Sommaren är kort

den har nästan gått

 den här dagen är kvar

skolan börjar

  glömmer aldrig den här...

Fritt efter Thomas Ledins text, Timo